torstai 12. syyskuuta 2013

more about Germany and everything


"So I'm driftin away like a feather in air, lettin my words take me away from the hurt and despair"

Oon ihan poikki. En tiiä onko kukaan huomannu sitä aikasemmin, mutta mä oon. Vielä kuukausi sitten olin tyytyväinen ja tosi onnellinen suunnilleen kokoajan, vaikka aikasemmin tänä kesänä olinkin kuullut huonoja uutisia Suomesta pariinkin kertaan ja itkeny täällä Saksassa itteni ihan tukkoon, koska musta tuntu niin pahalta etten voinu olla sillon siellä tai vaikuttaa asioihin mitenkään täältä käsin. Olin kuitenkin onnellinen, työ oli paskaa ja joo on edelleen, mutta sen osasin pistää omaan arvoonsa ja osaan edelleenkin koska tiedän, että kuukauden päästä oon taas Suomessa.

Mutta näistä muista asioista en osaa päästä irti, koska tuntuu että kaikki ongelmat on Suomessa eli lähdön lähestyessä myös ongelmat lähenee. Ja vielä pahemmalta tuntuu kun tiedän, että stressaan tyhmistä asioista tai asioista joista mun ei pitäis enää välittää ja joille en voi mitään. Mielessä pyörii vaan kokoajan koulu ja lukio, työt, ihmissuhdeongelmat ja ylipäätään kaikki. Se miks ihmiset on niin kauniita, mutta musta ittestäni tuntuu että näytän aina ihan räjähtäneeltä. Huomaatteko nyt? Ihan turhia ongelmia joihin osaan pystyn itekkin vaikuttamaan, kuten jos haluan voin pukeutua nätimmin ja laittautua enemmän. Mutta oon poikki.
 Lähetä viesti opolle, tee työhakemuksia, valmistaudu kirjoituksiin ja lukioon, ilmottaudu kursseille iltalukiossa, pidä yhteyttä ystäviin, toteuta unelmia, matkustele...Kuulostaa todella helpolta, myös mulle nyt kun näen mustaa valkoisella. Mutta silti niin hankalaa.
kuvat weheartit.com
 
Tuntuu että kaikki on alkanu parissa viikossa ja mun elämä on mullistunu, ei ulkoisesti mutta mun sisällä. Mulle niin tärkeistä henkilöistä on yhtäkkiä tullut ihan erilaisia ja tunnen olevani yksin. Oon onnellinen kun pääsen takaisin Suomeen, mutta samalla mua pelottaa, koska siellä ei odota enää sama elämä jota elin ennenkun muutin tänne landelle.
Mutta hyihyihyi hirveetä angstivalitusta. Nyt pirteempiin tunnelmiin.¨
ENÄÄ 26 PÄIVÄÄ! Sitten tapaamme taas ;)
Ps. Täällä landella asuvilla saksalaisilla taitaa olla vähän liikaa rakkautta isänmaataan kohtaan, koska muitten kielten paitsi saksan puhuminen meillä töissä on ehdottomasti kielletty. Okei vähän liioteltuna, kyllä mulle puhutaan englantia, mutta suurimmaks osaks kuitenkin saksaa. Nyt oon ihan sujut tän jutun kanssa, mutta alussa mua raivostutti suuresti kun meitä kiellettiin puhumasta suomee keskenään töissä, koska "me ei ymmärretä mitä te puhutte" No mitä helvettiä, tulin tänne täysin tollona enkä osannut sanoo kun danke ja tomaten, eli kiitos ja tomaatti, kun tulin. Toinen mikä sai mun veren kiehumaan oli se kun sanoin tai kysyin jotain meidän keittiöpäälliköltä ja se esitti ettei ymmärrä englantia joten mun piti selittää asia kunnon puujalkasaksalla, eli ehkä kahella sanalla saksaa ja ruotsienglanti-sekotuksella. No, kaikesta on selvitty ja loppusuoralla ollaan jo! :)
Vähän valosampia ajatuksia teille! xx Vergi


2 kommenttia:

vilmamliv kirjoitti...

voimia tyty, kohta nähään taas ♥ ja asiat hoituu kyl ainaki ku on muutaki sanottavaa ku tomaattikiitos heei

Anonyymi kirjoitti...

voi mun jonnea<3 tunne se sämpylän tuoksu saksassa asti... <3 <3 terveisin mysteeri ... sämpylä