Nyt kerron kaiken. Nimittäin mun elämästä Saksassa.
Ensinnäkin, työt. Mun elämä Saksassa on oikeastaan pelkästään duunia, koska sitä tulin tänne tekeen ja siitä en valita. MUTTA, meilläkin on kuitenkin työsopimus, ainakin pitäisi olla vaikka sen noudattaminen onkin mennyt oikeestaan ihan perseelleen. Näin alustavasti, tulin tänne koulun kautta vaihtoon toukokuussa, tarkotuksena työskennellä ravintolassa kokkina, nähdä viininviljelyä ja muutenkin tutustua saksalaiseen elämään pienessä kylässä. Meitä lähti tänne 10 oppilasta, 5 on jäljellä. Eli työpaikka ei ole itse hankittu ja työsopimuskin on tehty koulun ja työnantajan välillä.
Mitä työsopimukseen tulee, työajat max 40h/vko eli 160h/kk. Arvatkaa toteutuuko? Tällä hetkellä teen melkein kymmenen tunnin päiviä, joskus kuutena päivänä viikossa, mutta yleensä oon saanut ne normaalit kaksi vapaapäivää viikossa. Kuitenkin jopa henkilö jolla on yhtä huono matikkapää kun minulla sattuu olemaan, ymmärtää että työtunnit ylittyy kyllä reilusti. Palkka silti sen 500e/kk. Nyt kun aletaan jo lähestymään loppua niin saa nähdä tuleeko ylittyneet työtunnit viimeseen palkkaan bonuksena. Pomon kanssa työajoista ja työmäärästä on keskusteltu jo niin useaan otteeseen, että pikkuhiljaa alkaa tuntua että kaikki ei oo ihan kunnossa, kun muutosta ei vaan tapahdu.
Toiseksi, työtehtävät. Jos vielä jollekkin on hämärän peitossa mitä teen, niin tässä vastaus: opiskelen kokiksi ja viimeinen vuosi alkoi nyt elokuussa. Täällä keittiössä ei ole töistä pulaa. Nyt viiden kuukauden aikana on kyllä tullut opittua niin paljon kaikkea uutta ja siihen olen tosi tyytyväinen. Ainut ongelma on kuitenkin, että olen opiskelija. Ravintolassa jossa työskentelen opiskelijan ja vakituisen työntekijän välillä ei ole muuta eroa kun arvoasema ja palkka. Työtehtävät on samat ja yhtä raskaat. Kun Suomessa systeemi menee niin että opiskelijan kanssa on aina yksi työntekijä auttamassa ja ohjeistamassa niin täällä asiat ei mene niin. Opiskelijan oletetaan osaavan samat asiat kuin vakituisen työntekijän. Saattaa kuulostaa tosi itserakkaalta, mutta voisin sanoa että joissain asioissa toimin täällä paremmin kun vakituiset työntekijät. Pystyn olemaan menettämättä hermojani heti ensimmäisten viiden tilauksen jälkeen kiireisenä aikana ja pitämään asiat järjestyksessä. Myös, en tiedä onko tässä niin paljon kehumista, mutta osaan siivota paljon paremmin ja huolellisemmin kun muut! :D
Kolmanneksi, arvojärjestys.
head chef (keittiöpäällikkö), sous-chef (apupäällikkö), chef de partie (esim. erikoistunut liharuokiin), chef (chef de partien avustaja aka minä). Näin menee meidän arvojärjestys, niinkun yleensä kaikissa keittiöissä. Mutta missään muualla en vielä ole kohdannut yhtä suuria arvoeroja kun täällä. Ensinnäkin, meidän päällikkö kuvittelee olevansa jumala. Muille saa vittuilla niin paljon kun huvittaa ja tehdä mitä lystää, koska no, on päällikkö. Kaikki asiat menee aina keittiöpäällikön mielen mukaan. Oli mikä tahansa muu homma kesken ja päällikkö sanoo että vie roskapussi alas, niin sehän viedään. Samalla sekunnilla. Koko keittiö on tainnut mennä vähän sekasin sen jälkeen kun tulin tänne, koska tunnen kuitenkin oman arvoni ja mulle ei töissä puhuta ihan miten huvittaa. Ainiin unohdin kertoa, oon ainut nainen koko keittiössä. Jokin mussa aina aiheuttaa sellasen inhoreaktion ja päättäväisen asenteen, jos mua määräillään ihan miten huvittaa.
Vielä pakko sanoo, että missään muualla en ole vielä törmännyt siihen että kun muut siivoaa keittiöö, niin cheffi juo kaljaa ja selaa tietokonetta. Ainiin, tilauksien lukeminen ja aterialuukun avaaminen kun muutenkin on niin puuduttavaa hommaa.
Neljänneksi, ennakkoluulot.
Kylässä jossa asun on 8000 asukasta, BURN. Eli Tampereeseen verrattuna tää on kooltaan kun Hervanta mutta asukasluvulta Sammon keskuslukio kertaa 2. Niimpä täällä melkein jokaikinen tietää kaikkien muiden asiat. Jos kerron missä oon täällä töissä, kaikki tuntee heti sen perheyrityksen ja suunnilleen koko niiden historian viimeseltä 20 vuodelta. Mutta nyt niihin ennakkoluuloihin. Täällä ei tiedetä Suomesta mitään, ei yhtään mitään. Onko Suomessa kylmä ja näätkö usein villieläimiä vapaana on meillä töissä niitä suosituimpia kysymyksiä. Kun kerron suomalaisista tavoista ja keittiöstä niin kaikki on ihan hämmentyneitä, tottakai kun kaikki asiat on uusia, sen ymmärrän.
Myös kun on pelkkien miesten kanssa töissä niin saan kuulla kokoajan vaikka mitä. Oon jo tottunu siihen joten osaan ingnoorata kaiken ja vaan pyöritellä silmiä, JOLLOIN mua pidetään tylsimyksenä. No voi voi. Kerran kerroin miten Suomessa meillä oli ravintolassa pinkkiä perunamuusia, arvatkaa mitä sain vastaukseks? "Mun mielestä toi ei kyllä oo kauheen heteroo meininkiä" Mun suu loksahti auki. Meillä kaikki tehdään täsmälleen samalla kaavalla. Välillä tulee sellanen tunne, että meidän ravintolassa kokit ei halua oppia mitään uutta tai kehittää itseensä ollenkaan.
Ja nyt huhhuh! Mähän sanoin että kerron kaiken. Vielä on sellanen fiilis että jotain jäi mainitsematta, mutta en yhtään ihmettele, meidän ravintola on niin hullu paikka. Ja kaikki teksti käsittelee vaan mun työpaikkaa ja sitä mihin oon siellä törmänny, ei koko Saksaa eikä edes koko Bernkastelia.Tiedän että Bernkastelissakin on niin upeita ravintoloita ja jossain toisessa mestassa meininki ois ihan erilainen. Vaikka oonkin asunu Saksan pikkukylässä puoli vuotta ja tästä on jäänyt tietynlainen kuva mieleen niin tiedän kuitenkin että koko maa ei ole samanlainen. Tiedän monia mahtavia ihmisiä jotka asuu Saksassa ja haluan myöhemmin matkustaa tänne takasin, isompaan kaupunkiin kylläkin.
Noniiiiiiiiin. Nyt vähän kevyempiin tunnelmiin ja tässä pari otosta viimeaikaisista shoppailuista, myös tuliaisia on jo tullu hankittua mutta ne säilytän ylläreinä ;)
Käsintehdyt korvakorut 4e markkinoilta
Cro Raop- albumi ja kolmen CD:n Club Summer 2013 kokoelma, yhteensä noin 40e
Sori mutta alko vaan ärsyttään ja nyt kipeenä vielä kaikki ottaa päähän paljon enemmän niiin oli ihan pakko avautua :) Nähdään kuukauden päästä!! xx Vergi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti